Kaikki hyvä loppuu aikanaan, eikä mikään kestä ikuisesti. Niin on myös Susilaumamme laita, jonka tarina on viimein saavuttanut loppusanansa. Puolitoistavuotisen matkamme varrelle on osunut paljon ikimuistoisia reissuja, ihania ihmisiä sekä unohtumattomia muistoja, joita emme varmasti tule koskaan unohtamaan. Mutta kuten kaikki hyvät tarinat, loppuu tämäkin aikanaan. Emerald Wolvesin tarinan loppu on valitettavasti tässä.
Miksi sitten päädyin tähän päätökseen? Johtajanpaikalta eläköityminen on ollut mielessäni jo monen kuukauden ajan, johtuen alati kasvaneesta epäaktiivisuudestani. Elämäni tietokonemaailman ulkopuolella on jatkuvasti vienyt vain suurempaa ja suurempaa osaa ajastani, niin ihmissuhteet kuin lukion loppurytinätkin, nämä suuremmat syyt mainitakseni. Ajanpuutteesta johtuen myös into Starin peluuseen on päässyt hiipumaan vaivihkaa, ja vaikka paikalle raahautuisinkin joskus harvoin hetkiseksi, koen tarvitsevani omaa rauhaa ja haluan olla itsekseni. Voisi kai sanoa, että olen erakoitunut jollakin tasolla. Eikä sellainen ominaisuus sovi mielestäni ownerille.
Minun käsitykseni siitä, millainen clubin ownerin tulisi olla, on toimia clubin keulahahmona. Owner on usein se ensimmäinen henkilö johon uudet jäsenet törmäävät (ainakin silloin muinoin jolloin clubiin piti hakea jäseniä poimimalla heidät face to face -tilanteesta), joten ownerin pitää kyetä olemaan ulospäinsuuntautunut sekä olemaan uusien jäsenten tukena ja ystävänä. Ownerin tulee olla aktiivinen ja sosiaalinen, sekä kykenevä toimimaan ns. absoluuttisena johtajana, onhan ownerin valtuudet huomattavasti suuremmat mitä leaderin vastaavat. Ownerin on pidettävä yllä clubin aktiivisuustasoa, samoin kuin kuria.
Lähes kaikessa tässä olen viime kuukausina epäonnistunut clubin omistajana.
Asiat eivät läheskään aina olleet näin. Joskus kauan sitten, jolloin Susilauma otti vielä ensiaskeliaan, olinkin vielä jonkinverran lähempänä ylläkuvailemaani ihanneownerin käsitystä. Olin aktiivinen, suorastaan addiktoitunut ja puhelias pelaaja, ja uskoin muutoinkin kykeneväni clubinpitoon kun minua pyydettiin perustamaan uusi clubi. Kaikki menikin (mielestäni) hyvin, kunnes jonkin verran myöhemmin asioihin tuli muutosta. Aktiivisuustasoni alkoi laskea, irl-elämän vietyä vain enemmän aikaa. Ja tämä alamäki SSO:n suhteen on vain muuttunut jyrkemmäksi, tähänkin päivään asti.
Minulla on ollut jo kauan järkyttävän huono omatunto clubin tähden. Koen, että olen todella epäonnistunut tehtävässäni clubin omistajana. Varsinkin, kun tulevaisuus tuskin tulee lupaamaan kovinkaan suurta muutosta, en usko enää kykeneväni pitämään porukkaa kasassa. Todellinen johtaja tietää, milloin on aika päästää irti. Niinpä, vaikka kaikin puolin muuten olen johtajana epäonnistunut, teen viimeisen oikean tekoni johtajana - päästän irti virasta, johon tiedän olevani epäsopiva.
Vaikka olisimme erillämme, emme silti unohda toisiamme. Vaikkemme kantaisi samaa clubinimeä, olemme silti lauma, ikuisesti. Niin kuin viisas ystäväni Cassie sanoi - sudet ovat perhe, ja vaikka pennut lähtevät maailmalle, jää lauma silti sydämeen. Ikuisesti. <3
Näihin sanoihin päätän nämä huikeat 1½ vuotta. Haluan kiittää kaikkia ihania clubilaisiani, ilman teitä ei olisi ollut Emerald Wolvesia. Ilman teitä ei olisi ollut kaikkia ikimuistoisia hetkiäkään, joille saimme naureskella haljetaksemme. Kiitos kaikesta, ja näkemiin. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti